aamulla.Iltapäivästä sitä ei ollut näkynyt ollenkaan kun
sitä huutelin.Menin aikasemmin nukkumaan kun Lassi ja
olin varma että se tulee sitten ilmoittamaan kun on tullut
sisälle,sillä oli tapana aina hypätä sänkyyn ja kävellä mun
päälle ja kurnauttaa "olen kotona" ja sitten mennä omaan tuoliin
nukkumaan.
Aamulla heräsin sitä ei ollut.Päivän valon tullessa lähdimme sitä
etsimään.
Meidän vieressähän on junarata jossa menee 2 junaa päivässä.
Kävelin rataa pitkin ja näin vähän kauempana lintuja kaartelevan
radan päällä,menin lähemmäksi se oli Dali.
Se oli jäänyt junan alle ja linnut oli sitä nokkineet...siis se ei ollut Dali
Dali on tässä kissi jonka minä haluan muistaa tämän näköisenä.
Toimme sen kotiin ja hautasimme.
En edellenkään pysty ymmärtämään että sitä ei ole, se oli iso osa meidän
elämää...
Se oli yksi meistä neljästä.
Tyhjiö mikä jää on todella suuri. Kaikista vaaroista mitä mielessäni olin
kuvitellut täällä maalla olevan,en voinnut missään maailmassa kuvitella
että se jää junan alle.
Dali oli iso siperian kissa.
Se oli meidän kanssa vain 4v.Kolme niistä Helsingissä ja nyt vain tämän
yhden vuoden täällä maalla,täällä se oli kaikista onnellisin,sen näki aina miten se
nautti olostaan.Se seurasi päivät pitkät meitä ulkona kun puuhailimme ja viime kesänä
kun teimme kasvimaata siellä se tassutteli ympäriinsä.
Se rakasti nukkua hassusti pää alaspäin,se ei koskaan naukunut se kurnautteli
ja korisi,se meni piiloon peiton alle illalla niin että häntä näky ja se luuli
olevansa piilossa kun tulin sänkyyn.
Dali "the man" Döpöduu oli iso mutta kiltti kissa.
Toista sellaista ei tule...
Ja en ikinä voinnut kuvitellakaan että se sattuu näin paljon...
Kommentit