Vihdoinkin yhteys sivilisaatioon. Metsämökkiimme saatiin laajakaista internetyhteys. Melkein kuukausi sitä odoteltiinkin. No, näillä leveysasteilla homma ei ole aivan yhtä yksinkertaista kuin Helsingissä, käydään ostamassa laite stockalta, kytketään se antennipistokkeeseen ja se on siinä. Tai pahimmassa tapauksessa muutama päivä tilauksesta ilmestyy kaveri nappaskengissä, käy kääntämässä taloyhtiön puhelinkeskuksessa jotakin nappulaa ja valmista tulee.

Taloomme on joskus vedetty puhelinjohto. Sitä vain ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen käytetty. Pari vuotta sitten poltimme tontilla olleen vanhan navetan ja johto kulki suoraan sen päältä. Irroitin silloin johdon talon seinästä sillä muutoihan sekin olisi palanut karrelle. Eli nettiprojekti alkoi siitä, kun pari päivää sitten kaivoin vanhan piuhan lähimmän puhelintolpan juuresta lumen ja risujen alta ja vedin sen takaisin talon seinään ja edelleen puhelinpistokkeeseen. Sitten ei muuta kuin modeemi seinään ja kokeilemaan. Ei pihaustakaan.

Tänään (torstaina) ilmestyi pihaan puhelinyhtiön asentaja. Hän pani mittarit puhelinrasiaan ja totesi, että n. 50 metriä johtoa puuttuu jostakin välistä. Sitten mies paineli metsään. Muutaman tunnin kuluttua hän soitti ja ilmoitti, että nyt netti rupeaa pelittämään. Eräiden tolppien välistä oli kuulemma kaatunut puu viennyt johdon mennessään ja erään maakaapelin olivat puolestaan vesi- ja viemärimiehet kaivaneet huitsin nevadaan. Ties mitä kautta mies oli piuhansa vetänyt, joka tapauksessa yhteys toimii ja todella hyvin. Tässä "verkossa" lähimmältä keskukselta on tasan tämä yksi modeemi. Ei todellakaan ole ruuhkaa linjoilla.

Eli nyt hyvät ystävät, voimme vihdoinkin alkaa kirjoittaa blogiimme.

Terveisiä maalta, T. Lassi