ja tulevaa.
Uuden vuoden llalla alkoi satamaan lunta,isoja pakkas lumi
hiutaleita.Vuoden ensimäisenä päiväna aurinko paistoi ja
maa oli valkoinen.Lumi puhdisti ympäristön.
Torstaina tuli viikko Dalin kuolemasta,elämä on jatkunut
ei vielä päivääkään että en kokisi sydämessä vihlaisua,mutta
arki on palannut elämään...ja muistot tulee olemaan aina mielessä.
Gala neidillä on ollut suuria vaikeuksia lopettaa odottamasta
kun sen ainut kissi kaveri on poissa,mutta...en tiedä onko oikein
vai väärin,ei minun tarvitse tietääkään.Olemme päättäneet ottaa
uuden kolli pojan taloon.Se mitä Dalille tapahtui oli uskomaton
onnettomuus jota en vieläkään pysty ymmärtämään
ja ne vaihtoehdot jotka silloin muuttaessamme pohdimme
siitä päästämmekö kissit ulos vai pidämmekö ne sisällä,teimme
ratkaisut silloin ja ne olivat ne ratkaisut ja en niitä muutaisi.
Tiedän että meidän kisseillä on aina ollut paras koti niiden
lähtökohtaan nähden.
Meidän molemmat kissit oli leikattu joten "reviiri"oli pieni
ja täällä ei ole isoja teitä tai muuta...vain se junarata jossa
menee ne 2 puu junaa päivässä...
Kukaan ei korvaa Dalia,mutta taloon tulee sitten taas uusi
persoona täyttämään sitä tilaa...ja elämä jatkuu...
Päätöksen tehtyäni,etsin netistä kissinpentua ja minulle
lähetettiin tälläinen kuva..
Tiedän että maalla ei kisseillä ole "arvoa" ja monet niistä asuu navetta kissoina
mutta...tuli sellainen olo että kaikki pitäisi pelastaa...käytyäni sähköposti
viestejä omistajan kanssa,onneksi sain kuulla että kisseille oli löytynyt jo
kodit paitsi sille jonka minä halusin...
tälle pienelle mustalle karvapallero pojalle...
ensi viikolla haemme sen kotiin.....
Yleensä vuoden vaihtuessa summataan mennyttä ja ajatellaan
tulevaa,meillä siihen ei suurta tarvetta ole ollut,koska koko
viime vuosihan oli meille uusi vuosi,uusi elämä.
Helppo tai vaikea,varmasti molempia ehkä enemmän helppo.
Ajatus uuden elämän aloittamisesta oli jo monta vuotta kytenyt
sisällä ja odottanut rohkeutta.
Meillä kummallakaan ei ollut rakenettu mitään pilvilinnoja tästä
elämästä joten odotukset ei niin suuret sitten loppujen lopuksi
olleet...ja hyvä niin...me molemmat olemme aina olleet vähän
erakko luonteita ja täällä keskellä ei mitään se piirre ihmisessä
on yksi tärkeimmistä.Vuosia sitä oli ollut aikamoisessa pyörrytyksessä
kiireiden kanssa ja ihme että siitä selvisi ehjänä pois.
Voi tavallaan kyllä ajatella että viime vuosi jossain määrin meni
toipumiseen ja nyt aletaan hommiin...:)
Siemen kuvastoja on posti alkanut tuomaan ja päivät on
alkaneet pidentyä...valoa on alkanut tulemaan lisää..
joulukuusi on viety pihalle...ulkovalot ja kynttilät on jäänneet..
kohta porisee uudet perunat kattilassa ja kukat tuoksuu...
Aivan kohta...aika menee sitten kumminkin niin nopeeta...
Tämä hetki tässä sitä ei enää ole....
Kevät on tulossa...olemme paremalla puolella..tosin pakkaset
ovat vasta tulossa...;)
Halaus
ja iso halaus kaikille niille jotka huomioivat Dali-pojan...
on ollut outoa ja erittäin lohduttavaa kokea se tällä tapaa...
silloin kun siitä kirjoitin heräsin aamulla kipuun ja purin sen
vaan enempää ajatelematta pois...sillä hetkellä...kiitos...
Kommentit