Lauantaina tuli tasan kuukausi maalaiselämää täyteen. Rauhallista on olo. Näillä tienoilla kun ei asu ketään muuta. Viikonloppuina tietä pitkin ajelee ehkä ohi joku satunnainen mökkiläinen. Se onkin jo sitten varsinainen tapaus.  Säännöllisempää yhteyttä sivilisaatioon edustaa lähistöltä ohi kulkeva rautatie. Aamulla tulee juna tyhjien vaunujen kanssa ja iltapäivästä se menee takaisin täydessä tukkikuormassa kohti etelää ja joka kerta kun juna tulee tai menee, on sitä pysähdyttävä töllistelemään kunnes viimeinenkin vaunu on kolistellut ohi.

 

Tärkeimmät muuttolaatikot alkavat pikkuhiljaa olla purettu. Kunhan ne ensin oli järjestelty ylipäätään oikeisiin rakennuksiin. Muuttotavarat näet tuotiin tänne useassa eri kuormassa. Ensin ne laatikot, jotka eivät olleet tärkeitä ja joiden oli määrä mennä varastoon tai piharakennukseen. Viimeisenä sitten tärkeät taloon tulevat tavarat. Siinä kävi sitten kumminkin niin, että kun viimeistä kuormaa tuotiin, tupa oli jo täynnä turhanpäiväisiä laatikoita. Tärkeät tavarat oli siis ensihätään pantava varastoihin. Viikonpäivät vekslailtiin ensin pahvilaatikoita mökistä toiseen ennen kuin niitä päästiin purkamaan.

 

Muutto tänne ei muuten ollutkaan ihan pikkujuttu. Kun matka yhteen suuntaa kestää n. 5 tuntia, sitä kohtalaisen tarkkaan miettii mitä missäkin kuormassa viedään ja miten auto saadaan mahdollisimman täyteen. Täältä ei kipaista hakemaan vielä kuormasta unohtuneita pikkutavaroita, kuten kaikissa aikaisemmissa muutoissamme, jotka ovat tapahtuneet lähinnä Punavuori-Eira -akselilla. Lämmin kiitos muuten Akelle uhrautuvasta muuttoavusta.

 

Elämä on toistaiseksi varsin alkeellista. Vessa on ulkona, vesi nostetaan ämpärillä kaivosta ja lämmintä vettä saa vain hellalla tai sauna padassa lämmittämällä. Näissä oloissa sitä oppii antamaan puhtaalle vedelle todella suuren arvon. Nykyaika kuitenkin on saavuttamassa myös meidän mökkimme. Tänne on rakenteilla kunnallistekniikka. Vesijohto ja viemäriputket on jo vedetty kellariimme saakka. Putket eivät tosin vielä tuo sen enempää kuin viekään mitään. Perjantaina piti tulla sähkömies kytkemään jätevesipumppu toimintaan mutta eipä ole ukkoa näkynyt. Tällä viikolla pitäisi tulla putkimies asentamaan vesimittarin ja kytkemään veden syöttöjohtoon. Näillä main aikataulut käsitetään hiukan väljemmin kuin Helsingissä. On täysin mahdollista, että sähkömies tulee vasta ensi viikolla ja putkimies ensi kuussa. No, tulevat kun tulevat. Mikäs kiire meillä on?

 

Tänään olemme joka tapauksessa aloittaneet uuden keittiön rakentamisen. Entinen oli perinteistä kesämökkimallia. Vanhoja satunnaisia kaappeja ja hyllyjä, ei tiskialtaita jne. Nyt meille tulee täysin nykyaikainen köökki tiskikoneineen päivineen.

 

Kun keittiö on tehty, on seuraavana vuorossa loput talon vesijohtotyöt ja lämminvesivaraajan asentaminen. Sitten rakennellaan yhdistetty sisävessa ja kylpyhuone. Tavoite on, että kaikki tämä olisi valmiina helmikuun loppuun mennessä. No, kevään aikana nyt kumminkin.

 

Täytyy myöntää, että tässä on ollut tiettyjä käynnistymisvaikeuksia. Täällä kun on aina oltu lomalla, niin se asia on voimakkaasti ehdollistunut tähän paikkaan. On ollut vaikeaa mieltää sitä, että me todellakin asumme täällä. Toisaalta hyvä näin sillä viime syksyn jälkeen, me olemme todellakin tarvinneet lepoa ja rauhaa.