ja kuinka väärässä olinkaan...luulin nimittäin että...where ever i lay my hat thats my home...paikkaan mistä lähdimme liityy liian paljon hyviä muistoja...ja tunteita...

asiaa ei yhtään auttanut se että Gala sai jonkun täysin alkukantaisen kohtauksen kun olimme laittamassa sitä isoon kuljetus koppaan jossa ne mahtuu matkustamaan yhdessä.Se kirjaimellisesti kiipesi seinille ja kaatoi mukanaan yhden tyhjän billy-hyllyn,puri mua käteen hansikkaiden lävitse...raapi mahani verille toppatakista huolimatta..en enää ikinä halua tehdä sitä...

ja samanaikaisesti Dantte tärisi nurkassa ja pelkäsi mitä nyt tapahtuu...minä tärisin koko matkan kun ajoin niiden kanssa uuteen kotiin...

ensimäisen yön vietin yksin kissejen kanssa.Toinen nukkui pääni päällä ja toinen rintani päällä...tuli nukutta aika vähän...siitä on nyt 3vko ja on alkanut jo helpottaa...

Muutto on suurimmaksi osaksi tehty,mutta meillä on vielä tavaraa vanhassa paikkaan ja Lassi on tällä hetkellä siellä.Olemme alkaneet sopeutua ja kotitua kai ? Olemme alkaneet olemaan innoisamme tästä ympärillä olevasta tilasta ja sen tuomista mahdollisuuksista....joten tarina jatkuu... 

halaus..

Sepi kiitos muutto avusta..=)